Thursday, August 10, 2017

Mansfield Park (1999)


Mansfield Park. Frances O'Connor as Fanny Price.

Kasvattitytön tarina / Mansfield Park [Swedish title].
    GB © 1999 Miramax HAL Films. PC: HAL Films, Miramax Films, BBC, The Arts Council of England, BBC Films. P: Sarah Curtis. D+SC: Patricia Rozema – based on the novel (1814) by Jane Austen, translated into Finnish by A. R. Koskimies / Karisto (1954). DP: Michael Coulter – negative: 35 mm (Kodak) – lab: DeLuxe – colour – 1,85:1. PD: Christopher Hobbs. AD: Andrew Munro. Set dec: Patricia Edwards. Makeup: Veronica McAleer (as Veronica Brebner). Cost: Andrea Galer. VFX: Drew Jones (CFC). M: Lesley Barber. S: Glenn Freemantle. ED: Martin Walsh.
    C: Frances O’Connor (Fanny Price), Jonny Lee Miller (Edmund Bertram), James Purefoy (Thomas Bertram, Jr., Tom), Embeth Davidtz (Mary Crawford), Alessandro Nivola (Henry Crawford), Harold Pinter (Sir Thomas Bertram), Lindsay Duncan (Lady Bertram / Mrs. Price), Victoria Hamilton (Maria Bertram), Justine Waddell (Julia Bertram), Hugh Bonneville (Mr. Rushworth), Sheila Gish (Mrs. Norris), Charles Edwards (Mr. Yates), Sophia Myles (Susan Price), Anna Popplewell (Betsey), Hannah Taylor-Gordon (the young Fanny).
    Loc: Kirby Hall (Northamptonshire), Cornwall, Eton College (Berkshire), Fenton House, Kenwood House (Hampstead, London), Lulworth Cove (Dorset), Osterley Park House (Middlesex), Portsmouth (Hampshire).
    Telecast in Finland 13.4.2004 MTV3 – VET V-04641 – S, recommended rating 10 –  112 min
    A print with Norwegian subtitles by Harald Ohrvik viewed at Cinema Orion, Helsinki (Jane Austen, Bicentennial of Death), 10 Aug 2017

Patricia Rozema announced that Mansfield Park is "not a Jane Austen film. ... It's a Patricia Rozema film. My job as an artist is to provide a fresh view". "Whenever you turn a novel into a movie, you're changing form. ... I felt fairly free to make changes as long as I felt I could face Austen if I met her".

Mansfield Park was a straggler to the remarkable 1995–1996 cycle of Jane Austen television and film adaptations when Persuasion, Pride and Prejudice, Sense and Sensibility and Emma were filmed almost simultaneously, Emma even twice.

All Jane Austen adaptations face the the challenge of the free indirect speech, the unique address in the heart of Austen's art. All previous adaptations gave it up because it would have required the use of a narrator. Only Patricia Rozema solved this problem. In Mansfield Park she turned Fanny to a writer. She created a new character based less on Fanny Price than Jane Austen, herself.

I have not read Jane Austen's Mansfield Park, her third published novel, and I trust here on what sources say about the novel. Most illuminating has been Kathi Groenendyk's essay "Modernizing Mansfield Park: Patricia Rozema's Spin on Jane Austen" (JASNA, Winter 2004).

It seems that Patricia Rozema's film is Austenesque while not a faithful interpretation of the novel. She does justice to Jane Austen's voice and views but not to her concept and characters of Mansfield Park.

I find the development of the relationship between Fanny Price (Frances O’Connor) and Edmund Bertram (Jonny Lee Miller) very moving. It is an account of love as a journey of exploration, an exploration to the deepest fountains of oneself, and of the other. A journey of a definition and revelation of the self and the other. A journey of widening one's horizon together with the other.

Besides, more than other Jane Austen adapters Patricia Rozema puts an emphasis on tenderness between women.

The funniest line of dialogue in the movie is when Fanny's long-suffering mother says to her daughter that there is no shame in wealth and that "I married for love". But the shame in wealth is an issue in Rozema's adaptation.

The issue of West Indies slavery as the source that plays for the party is briefly mentioned in Jane Austen's novel. Slave trade had been abolished in Britain in 1807 but not slavery itself. Austen was an abolitionist. Edward Said highlighted the issue in Culture and Imperialism (1993). Harold Bloom, the great Jane Austen champion, has since been fed up with the over-interpretation of the slavery angle in Austen studies.

Patricia Rozema wrote her film from the Edward Said angle. In the beginning we hear cries from a slave ship on the coast of England (slave ships did not come to England). Tom (Thomas Beacham, Jr.) is seen as a victim of a traumatic shock having witnessed slavery in Antigua. Fanny, too, is shocked when she discovers Tom's collection of pornografic paintings and drawings on violence and rapes of slaves, also featuring his father, Sir Thomas (Harold Pinter). The original theme music to the end credits is Lesley Barber and Salif Keita's "Djonga" / "Slavery".

One might see Patricia Rozema's slavery angle in Mansfield Park as a corrective to the entire cycle of Jane Austen films, heritage films, and Regency Era films.

A brilliant, clean, and complete print.

BEYOND THE JUMP BREAK: OUR PROGRAM NOTE BY JARI SEDERGREN:
BEYOND THE JUMP BREAK: OUR PROGRAM NOTE BY JARI SEDERGREN:

Toiset Jane Austen -filmatisoinnit ovat varsin uskollisia alkuteksteille. Kasvattitytön tarinassa käsikirjoittaja ja elokuvan ohjaaja Patricia Rozama valitsi toisen tien, sillä hän paitsi muuntelee tarinan kulkua, myös lisää aineksia Jane Austenin kirjeenvaihdosta ja päiväkirjoista osaksi käsikirjoitusta. Romantiikka ja melodraama jäävät tässä käsittelyssä hieman vähemmälle kuin Austenin tai hänen päähenkilönsä Fannyn arvot ja niihin sitoutunut aatemaailma.

Fannyn on syntynyt rakkausavioliiton myötä perheeseen, jolla ei ole varaa antaa lapselle säädynmukaista kasvatusta. Siksi Fanny toimitetaan 10-vuotiaana järkiavioliiton solmineen tätinsä kartanoon Mansfield Parkiin. Tunteiden vyöry ja suoranaiset ristiriidat vellovat pitkään nuoren naisen päässä: hän tuntee olevansa hylätty.

Virikkeitä kartanossa kyllä riittää. Mansfield Parkin monimutkainen yhteisö koostuu omistajista ja heidän perheestään, köyhtyneistä tai muuten vaikeuksiin joutuneista sukulaisista, heidän kosijoistaan ja vähän onnenonkijoistakin – unohtamatta tietenkään verta uudistavaa palveluskuntaa ja heidän verkostojaan ja keski-näisiä suhteitaan.

Kuten asiaan kuuluu, Fannyllä on säädynmukaiset mahdollisuudet avioliittoon, mutta hänessä on myös erikoinen piirre, joka vie kokonaisuutta toiseen suuntaan: hän on aktiivinen kirjoittaja. On hänellä tosin vielä toinenkin ajalle vähemmän ominainen luonteenpiirre: hän yrittää jatkuvasti sanoa ei, vaihtelevalla onnella. Erityisesti avioliittoasiat ovat sellaisia, joissa nuoren naisen oma ääni ei oikein tahdo päästä kuuluville.

Kuten Jane Austen -filmatisoinnit yleensäkin, on myös Kasvattitytön tarina suorastaan esimerkillisen loistavan näyttelijäensamblen sujuvaa ja herkullista yhteistyötä. Sitä paitsi sen komedialliset arvot ovat suuret kaiken älykkäästi pisteliään kommentoinnin keskellä. Nautittava ja viihdyttävä elokuva kartanomaailman keskeltä.

– Jari Sedergren 10.8. 2017

No comments: